Vapaudelle ei ole hintaa?

Mitä on ideaali elämä ja arki? Minulle se edustaa kahta asiaa: rakkautta ja vapautta. Vuosi vuodelta tunnen itseni paremmin ja tiedän esimerkiksi, että olen todella herkkä ja sopivassa suhteessa sekä introvertti että ekstrovertti. Eli pidän ihmisistä ja kohtaan heitä mielelläni(jo työni puolesta), mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Omilla ehdoillani. Sitten minun pitää vetäytyä omiin oloihini tankkaamaan voimia. Eikä siinä ole mitään pahaa. Jokaisella on omat voimavarat ja elämäntilanteet. Olen toki onnekas, kun voin pitkään alalla olleena freelancerina valita työni sekä niiden mielekkyyden että sitovuuden perusteella. Olen paahtanut jo 13 vuotta erilaisissa seurapiiritapahtumissa ja nyt kun minulla on ikää ja kokemusta,(erityis)lapsi, sekä rajattu aika, niin kaipuu myös omien unelmien toteuttamiseen on kova. Jos muuten pohdit, oletko introvertti vai ekstrovertti, niin tässä hyvä linkki, josta pääset testaamaan asian. Saatat myös olla molempia, kuten itsenikin luokittelin, eli ambivertti. Aina oppii uutta, right?

Hitto, eihän tässä tiedä, kuinka paljon on edes elämää edessä. Aion siis tehdä vain asioita, joista nautin kympillä ja jotka pystyn tekemään 110-prosenttisesti. Siksi pakitin viime hetkellä pestistä, josta kerroin täällä. Se on varmasti unelmatyö monelle, mutta ei minulle, ei ainakaan tällä hetkellä. Haluan säilyttää vapauteni tehdä erilaisia juttuja, enkä sitoutua pelkästään yhteen asiaan, vaikka siitä kuinka pitäisinkin. Koska kun sitoudun, teen sen täysillä. Tunnen itseni, muuhun ei silloin jää aikaa ja tarmoa. Lupauduin liian nopeasti, kun houkutteleva tarjous tuli. Tiedän, että olisin ollut työssä hyvä ja mukavuusalueellani sekä antanut sille kaikkeni, mutta. Huumassani lupauduin ja sitten prosessoin asiaa viikonlopun yli ja tajusin taas, mitä elämältä todella tahdon ja mihin rahkeeni tässä arjen pyörityksessä riittävät. Olen toki pahoillani, että osaltani pitkitin työnhakuprosessia, mutta ihmisiä tässä vaan loppupeleissä ollaan. Sen sijaan jatkan vanhoja hommiani ja myös julkaisen ensi vuonna kirjan joka kulkee työnimellä Kaksi kotimaata. Olen siitä todella innoissani. Kirjasta tulee taiteellinen ja hieno. Mukana on kovia nimiä, joilla kaikilla on omat ansionsa ja tarinansa. Kerron siitä lisää pian. Tulen tekemään kirjaan paljon työtä, josta en saa rahapalkkaa. Mutta palkkio tulee muussa muodossa. Itseni toteuttamisen ilona, ihmisten kohtaamisena, arvokkaiden kokemusten ja muistojen keräämisenä sekä uuden luomisena.

Ihminen myy työpanostaan ja aikaansa. Mutta kaikelle ei ole hintaa, ainakaan minulle. Kuten vapaudelle. Joku hinta siitäkin on varmaan maksettava, ehkä ajoittainen yksinäisyys, epävarmuus? Unelmille voi olla kovakin hinta. Mutta uskon, että se hinta kannattaa maksaa. Ihanaa torstaita kaikille sateesta huolimatta!

7 Comments

  1. Hannele Lampela
    lokakuu 5, 2017 / 12:48 pm

    Rohkea sinä. <3 Teit aivan oikean päätöksen! Tsemppiä mahdottomasti jatkoon. Hannele

  2. Lady of The Mess
    lokakuu 6, 2017 / 7:48 am

    Hieno, rohkea ja itsensä tuntevan naisen päätös <3

    • Mia Malmi
      lokakuu 6, 2017 / 7:52 am

      Kiitos! <3

  3. Michele Murphy-Kaulanen
    lokakuu 6, 2017 / 8:10 am

    Wau! Hattua nostan rohkeudesta sekä itsensä kuuntelemisesta! <3

    • Mia Malmi
      lokakuu 6, 2017 / 8:13 am

      Kiitos! Siperia on opettanut, mikä sopii ja mikä ei. 🙂 <3

  4. IhaNainen
    lokakuu 8, 2017 / 6:10 am

    Hyvä teksti Mia. Kertoo aikuisesta ja itsensä hyvin tuntevasta naisesta, jolla elämän arvot ovat kohdallaan. 🙂

    • Mia Malmi
      lokakuu 8, 2017 / 11:00 am

      Kiitos Marja. <3

Vastaa