Surua, sairautta ja sunnuntaibrunssia!

Viikonloppu on mennyt surullisissa merkeissä. Rakas ystäväni ja kollegani yli 20 vuoden ajalta on kuollut. Aivan liian nuorena. Hän oli kuin enkeli maan päällä: Hyvä ihminen, joka jakoi positiivista energiaansa muille ja oli aina valmis kuuntelemaan/auttamaan. Olimme samaan aikaan raskaana ja tapasimme vauva-aikana puistoissa ja muskareissa nyyttiemme kanssa. Vuosien saatossa kohtasimme mitä erilaisimmissa merkeissä. Esimerkiksi 1990-luvulla minä olin tyttöbändin jäsen ja hän levy-yhtiön promoottori. Myöhemmin teimme yhteistyötä minä toimittajan ja hän tiedottajan roolissa. Meillä oli aina myös syvempi yhteys: Puhuimme pitkiä puheluja ja jaoimme kaikenlaisia asioita maan ja taivaan välillä. Hänelle oli helppo uskoutua, koska hän itsekin oli avoin ja empaattinen. Hän oli kiehtova persoona: Rajoja rikkova, rohkea ja ristiriitainenkin. Hänellä oli rohkeutta kuunnella omaa sydäntään ja tehdä myös epäsovinnaisia ratkaisuja, kuten hankkia lapsi nelikymppisenä yksinhuoltajana tai jättää vakituinen hyvätuloinen työpaikka, jossa hänellä ei kuitenkaan ollut hyvä olla. Hän pärjäsi yksityisyrittäjänä lahjakkuutensa,loputtoman sinnikkyytensä ja karismaattisen luonteensa avulla. Ennen kaikkea hänellä oli maailman suurin sydän. Hän oli erittäin hengellinen ja uskonkin, että hänen kaunis sielunsa jatkaa matkaa jossain toisessa todellisuudessa. Ehkä tapaamme vielä, toivon niin! Lämmin osanottoni ja myötäelämiseni Mii Saraskosken läheisille suuressa surussa. Menee vielä pitkään ymmärtää tämä asia, ettei Sinua enää ole. Jätit jäljen niin monen elämään. <3

RIP Mii Saraskoski. <3

Heräsin eilen aamulla tuohon suru-uutiseen myös fyysisen kivun säestyksellä. Eli mulla on angiina! Yök, lapsuusaikojeni suosikkiriesa on siis tehnyt comebackin elämään. Mutta onneksi on Wolt ja Netflix. Sain eilen antibioottikuurin ja viime yö meni vielä tuskissa ja säryissä, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa helpottaa ja pystyn varovasti nielemäänkin jotakin. Joten päätin hemmotella itseäni oikein urakalla ja tilasin aamiaisen Woltista. Tai nythän on jo iltapäivä, joten ehkä puhutaan paremminkin brunssista. En jaksa tässä kuosissa tehdä juuri mitään itse, joten valmis kattaus tulee todella tarpeeseen. Matkamessutkin jäivät nyt välistä, ISO harmitus. Toivon vain, etten tartuta perhettäni, angiina kun on varsin helposti tarttuvaa. Nyt luen Hesaria ja koitan niellä jotain tuosta herkullisesta satsista. Tosin jokainen nielaisu on hyvin, hyvin varovainen vielä…Ihanaa päivää juuri sinulle! Iloitaan siitä, että me olemme vielä elossa, koska, kuten olemme moneen kertaan huomanneet, elämä on mystinen matka.

Tuorepuuroa ja marjoja.

Puolikkaan avokado-hummusleivän sain syötyä. Ehkä huomenna sitten…

Arvostan suuresti kommenttiasi!