Tee päivän hyvä työ – allekirjoita adressi lasten oikeuksien puolesta!

Olen saanut valtavasti palautetta koskien viime viikkoista blogikirjoitustani, tässä osa niistä: 


Toivon jokaisen vanhemman katsovan peiliin ja miettivän, osaanko itse kohdata lapset tasaveroisesti? Tällainen pilaa nopeasti yhden lapsen ja lapsen koko perheen elämän, ja kuten Mian blogipostauksessa mainitaan, tämä polkee räikyvästi lapsen perusoikeuksia. Mikä tekee ilman erityisvaikeuksia elävästä lapsesta paremman kuin hän, jolla on erityisvaikeuksia? Miksi hänen elämä näennäisesti on arvokkaampi kuin jonkun toisen elämä? Mikä tekee hänestä normaalin versus lapsi, jolla on esimerkiksi oppimisvaikeuksia (joita on nykyään lukuisilla lapsilla, se ei ole poikkeavaa). Jokaisella lapsella on joka tapauksessa omat haasteensa jossakin asiassa: ei ole oikeaa ja väärää tapaa olla lapsi. Hirveintä tässä on se, että asenteellisuus lähtee yleensä aina kasvatuksesta ja vanhemmasta, eikä lapsesta itsestään, mutta lapset siitä maksavat kovimman hinnan.  

Luin tänä aamuna järkyttävän blogikirjoituksen. Se on ystäväni, jonka perheessä on ala-asteikäinen erityislapsi. Hieno, fiksu, iloinen, kuten kuka tahansa lapsi, mutta hän vaatii hieman enemmän aikaa mm. oppimiseen. Tyttärellä on ollut paras ystävä 2-vuotiaasta saakka: yhteisiä ulkomaanmatkoja, mökkireissuja, yökyläilyä ja paljon leikkejä. Nyt tuon tytön ystävän äiti on KIELTÄNYT lapsensa yhteydenpidon ja leikit erityislapsen kanssa. Hän perustelee kieltoa sillä, että ei halua “ottaa vastuuta” ystäväni erityislapsesta. Vaikka mitään vastuuta ei ole koskaan tarvinnut ottaa. Hän karsastaa sitä, että kun lapset ovat yhdessä, hänen lapsensa “leimautuu”.
Molemmar lapset ovat luonnollisesti ymmällään ja hyvin surullisia. Sitä ovat myös erityislapsen vanhemmat.
Kuinka aikuinen nainen voi olla niin lyhytnäköinen! Hän katkaisee kahden lapsen seitsemän vuoden vilpittömän ystävyyden ja rakkauden omista itsekkäistä syistään.
Ystävättäreni erityislapsella on hyvä tuki: omat vanhemmat ja suku ja ystävät, he pystyvät selittämään asian lapselle. Mutta mikä tilanne on tuolla lapsella, jonka ystävyys kielletään? Miten hänen äitinsä voi perustella asian omalle lapselleen?
Järkyttävä ja surullinen tapaus, mutta ei takuulla ainoa.
Jakakaa tämä. Tai etsikää blogi. Tästä asiasta ei saa vaieta! Ystäväni perheen lapsi ei ole ainoa samalla tavoin kaltoin kohdeltu ja eristetty pienokainen. Tästä asiasta on keskusteltava niin aikuisten kesken kuin lastenkin kanssa. Erityislapsi on erityinen lapsi, jolla on hieno tulevaisuus ja tärkeä tehtävä tässä elämässä. Hän vain joutuu käymään läpi liian järkyttävän kovan elämänkoulun, niin ei saa olla!


Pahin vamma on asennevamma. Tsemppiä Lumi ja ystävä <3


Ohhoh, olen pahoillani. He kyllä menettävät enemmäin kuin te, hali teille ja kummallekin lapselle. 💚 Ymmärrästä ja viisautta, kasvua sinne toiselle äidille. 


Tämä hyvin surullinen tarina olisi tärkeää jakaa lapsiasiavaltuutetulle. Kyse on nimen omaan lasten oikeuksista myös ystävyyssuhteissa. Ping Tuomas Kurttila


Surullista toimintaa vanhemmalta. Itse pidän erilaisuutta rikkautena ja sen olen myös yrittänyt opettaa lapsilleni. Olisin lapsestani tällaisessa tilanteessa ylpeä ja rohkaisisin olemaan ystävä ja olemaan välittämättä muiden sanomisista. Lumille ja perheelle ❤ ja toive , että ystävän vanhemmat ajattelevat uusiksi asian.

Eikö tohon voisi joku ulkopuolinen puuttua. Kaikki psykologin pöydän ääreen keskustelemaan. Ystävän menetys voi olla lapselle traumaattinen ja koko elämän kestävä suru. Tuo äiti ei tiedä mitä on mennyt tekemään!! Ei suojele vaan tuhoaa!


Siinä taas tehdään julmaa henkistä väkivaltaa,tiedän miltä tuntuu lapsista ja mitä siitä myöhemmin seuraa,kun lasten täytyy hoitaa vanhempiensa itsetuntoa


Surullista niin monella tavalla. Surullista tyttärellesi, surullista hänen parhaalle ystävälleen, mutta tunnen myös surua tuon kaverin äitiä kohtaan. Jos hän pystyy tekemään tällaisen ratkaisun, on hänenkin tavassaan katsoa maailmaa varmasti jotain niin pahasti vinksallaan, etteivät muutkaan muille normaalit asiat liene hänelle helppoja. Ja nyt kun mietin, tunnen surua myös tuon äidin puolisoa kohtaan.


Olipa surullista luettavaa. Todella paha mieli molempien lasten puolesta, mutta toki erityisesti Lumin. Kuinka ajattelemattomia ja julmia vanhemmat voivatkaan omassa kaunassaan ja vihassaan olla. Voimia koko perheelle!


Toivottavasti tämä äiti ei ole narsisti, vaikka käyttäytyminen antaa kuitenkin osviittaa muuhun….. Jos hän ei kuitenkaan ole, niin toivon että hän vielä tajuaisi että hän on toiminut todella epäoikeudenmukaisesti kahden lapsen kohtaan ja korjaisi asian.

(Narsisti muuten ei koskaan muuta mieltään, hänen mielestä hän on aina oikeassa myös silloin kun hän törkeästi ja ajattelemattomasti riistänyt muiden oikeuksia).


Tässä supersurullisessa tilanteessa on yksi lohdullinen asia: Lumin ja hänen vanhempiensa hyvä suhde. Se, miten te tuette tyttöä ja puhutte asiasta avoimesti, jää varmasti hänelle mieleen, ja sellaiset asiat kantavat elämässä pitkälle. Ulkopuolisen aikuisen vastuutonta käytöstä ja sen aiheuttamaa surua te ette voi poistaa, mutta te voitte päättää, miten sitä surua käsitellään, ja minusta teidän tapanne on hieno. Lohtu, tuki ja avoin puhe ovat parhaita lahjoja, mitä te voitte Lumille antaa. Voimia! ❤ Ja kuten tiedät: karma has no deadline.


Miten ihmeessä tuon voi edes selittää lapselleen? Mietin itse niitä paria kertaa kun poika jätettiin leikistä ulos ja se itku oli haikeaa, hiljaista, sydäntä raastavaa. Siinä ei voi pitää sylissä ja yrittää nostaa sitä pientä herkkää itsetuntoa jollain selityksellä ihmisten omituisesta käyttäytymisestä. Niin lapsilla kuin aikuisilla.


Kamala ja repivä tapaus. Jos tässä jollain niitä “erityisongelmia” on, niin ihan jollain muulla kuin Lumilla. Tässä maailmassa taistellaan yksinäisyyttä vastaan ja ystävyys on tärkeimpiä asioita elämässä…ei mahdu tajuntaan, miten jotkut vanhemmat maksattavat oman vihansa kahdella viattomalla lapsella. Tulee vielä päivä, kun tämän toisen perheen tyttö ilmoittaa vanhemmilleen mitä kamalaa hän lapsena HEIDÄN takiaan koki, ja vastaa samalla mitalla takaisin – ja keinot siihen hän oppii kotoaan.


Käsittämätöntä tyhmyyttä, etteivät nämä Lumin ystävän vanhemmat tajua, miten hienoa on oikea ystävyys. Riistävät ilon kahdelta lapselta. Tsemppiä Lumille. Saako tämän kirjoituksen jakaa?


Jaan tuskan ja tiedän tunteen kahden erityislapsen äitinä. Sydämestäni toivon voimia ja viisautta perheille sekä tytöille.

Onneksi Suomessa on sananvapaus.  Kannustan kaikkia ilmaisemaan itseään rohkeasti, oikaisemaan vääryyksiä ja puhumaan totuuttaan. Ei kannata antaa kenenkään pelotella olemaan hiljaa. Olemme tehneet mieheni kanssa adressin, jonka allekirjoittamalla  tuet lasten itsemääräämisoikeutta ja heidän ihmisoikeuksiaan. Samalla näytät esimerkilläsi solidaarisuutta erilaisuuden hyväksymiseen. Adressi luovutetaan toisen tytön vanhemmille sekä lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilalle. Pyydän, että sinäkin käyt allekirjoittamassa adressin täällä. 
#antakaalastenleikkia

Sanaton ymmärrys.

Vastaa