Uudistuneen Palacen plussat ja miinukset!

Toivottavasti kaikilla on ollut ihana äitienpäivä. Itse sain aamukahvin sänkyyn ja tyttären suloisen kortin. Kävimme myös pelaamassa tennistä Kulosaaressa ja lapset uivat meressä…!

Ainoa harmittava juttu on kurkkukipu, mutta toivon, että se häipyy pian huitsin nevadaan. En ehtinyt viimeistellä äitienpäiväaiheista postaustani, joten postaan tänään ajankohtaisen ravintola-arvion, jos siitä jollekin olisi iloa tai hyötyä. Pääsimme perjantaina nimittäin testaamaan Hans Välimäen luotsaamaan uudelleen avatun Palacen ja odotukset olivat lehtijuttujen perusteella korkealla. Kyseessähän on Helsingin tämän hetken kallein ravintola, joten siltä lienee lupa odottaa myös laatua.

Neljän hengen seurueemme varasi pöydän jo viikkoja etukäteen. Tämän hetkisestä varaustilanteesta en osaa sanoa, kannattaa vierailla suoraan ravintolan kotisivuilla.

Joimme alkudrinkit(ihan ok talon valkoviiniä) baarin puolella ja ihastelimme 10. kerroksen terassilta avautuvaa upeaa näköalaa Helsingin yllä. Itse terassilla oli hieman liian tuulista istua. Siitä siirryimme pöytään, jossa alkoi makujen ilotulitus, eli 15 ruokalajin maistelumenu. 

Valitsimme valmiin viinipaketin menulle. 700 euron hintaisessa Poetry-paketissa on viinit koko pöytäseurueelle menun ajan. Viinipaketteja on useita ja edukkaampiakin kuten vielä kalliimpiakin löytyy, jokaiselle jotakin. Alkuun saimme ranskalaista samppanjaa magnumpullosta ja ensimmäisenä varsinaisena palana tuli suomalaista sammen mätiä eli huippukaviaaria, hienoksi pilkottua kukkakaalia ja kuivattua kampasimpukkaa. Hieno yhdistelmä, muuten.

En nyt käy läpi jokaista ruokaa erikseen, vaan sanon, että nälkä kyllä lähti 4 tunnin istumisen ja syömisen jälkeen. Joskus näissä fine dining-paikoissa olen täyttänyt itseni leivällä ja viinillä ja lopputulos onkin ollut surkuhupaisa. Eli kännissä Mäkkärin kautta kotiin ja silleen. Nyt ei tarvinnut. 


Leivät Palace tekee itse. Täyteläinen piimärieska oli suussasulavaa. Illallisella sen päälle sai levittää herkullista munavoita, jonka kokki valmisti juuri ennen tarjoilua silmiemme edessä. Erityismaininnan ansaitsee myös ruijanpallassashimi, jonka kanssa tarjottiin ohuen ohuita omenansiivuja ja islantilaisten lauhdevedessä viljelemään wasabin vastinetta. 


Palacen viiniasiantuntijat tarjosivat tämän ruokalajin kanssa Sakea, jota itse maistoin toista kertaa(ensimmäistä en muista, miksiköhän?)). Idea on hyvä, ja sake sopii annoksen kirpakkaan makumaailmaan ainakin sikäli, että harva viini kestää näin hapanta ruokaa. Sake-fania minusta ei ainakaan näiden kertojen perusteella tule, vaikka Palacen sake lempeänmakuista olikin. Toivottavasti pääsen joskus Japaniin maistelemaan lisää.

Puoli kahdeksalta aloimme syödä ja noin puoliltaöin kiitimme ja kumarsimme. Ravintolan keittiötä johtavat Hans Välimäki ja Eero Vottonen, joista jälkimmäinen oli vuorossa ja kävi itse esittelemässä monen ruokalajeista. Hyvin olivat miehet makuyhdistelmät miettineet. Menisinkö uudestaan? Totta hitossa, mutta kovin usein siihen ei olisi varaa.

Kuvat sekä Palacen että omia.


Plussat


+ Henkilökuntaa oli tarpeeksi.

+ Henkilökunta oli paitsi ammattitaitoista, myös rentoa ja sopivan tuttavallista.
+ Ruoka oli valmistettu pieteetillä ja se jokainen annos esiteltiin hyvin.
+ Sain vegeversion kaikista illan punaisen lihan annoksista. Esimerkiksi ankanmaksa korvatiin sienimuhennoksella. Ankanmaksaa nimenomaan seurueemme muut jäsenet hehkuttivat. Itse en sen rasvaisesta mausta ole koskaan pitänyt. 
+ Pitkän menun syömiseen hurahti neljä tuntia, joka meni hujauksessa. Ruokaa tuli tasaisesti ja annokset olivat sopivan kokoisia. Ne esiteltiin selkeä lyhyesti ja ytimekkäästi.
+ Kotimaisuus näkyi useiden raaka-aineiden lisäksi muun muassa Pentikin astioissa ja henkilökunnan näyttävissä Aarikka-koruissa.

Miinukset

– Sisustus oli skandinaavisen pelkistetty, mutta toi jotenkin mieleen ruotsinlaivojen ruokasalit, enkä tiedä, onko se hyvä juttu. No, laivoja ikkunasta saattaa näkyäkin, joten teema ok.

– 700 euron viinipaketti kuudelle ihmiselle on laatuunsa ja määräänsä nähden älyttömän kallis. Se sisälsi kaikille yhteensä noin puoli pulloa viiniä neljä tuntia kestäneen ruokailun aikana. Jälkiruokajuomat piti tilata erikseen jälkiruokaviiniä lukuun ottamatta.

– Loppulasku meinasi muutenkin saada sydämen pysähtymään. Onneksi en ollut maksajan paikalla. 

– Terassille voisi tehdä jotain. Nyt se on sangen pieni eikä yhtään tuulelta suojassa. Maisemien puolesta se voisi olla stadin upein.

Kokonaisarvosana 10- (hinta)

Kikherneen kokoisten perunoiden ja tryffelin kanssa tarjoiltu piikkikampela. Etikkaiseen kalakastikkeeseen lisämakua toi rakuuna.

Seurueemme lempiannos sisälsi taidokkaasti valmistettua langustiinia itämaisellä twistillä.

Tämä oli saken kanssa tarjoiltu  ruijanpallassashimi, jonka kanssa tarjottiin islantilaisten lauhdevedessä viljelemää wasabin vastinetta.

Tätä samppista joimme. Se oli HYVÄÄ.

Tätä tarkoitan Ruotsinlaivalla.

Erityismaininta suussa sulavista jälkkäreistä. Nämä lakristivaahdolla täytetyt pusut veivät kielen mennessään.

Tässä jäkiruuassa oli raikasta raparperia.

Vastaa