Olimme meksikolaisessa pikkukylässä 72 tuntia ilman Wi-Fiä, miten selvisimme siitä?

Matkan päällä voi tulla vastaan kaikenlaisia yllätyksiä. Niinkuin esimerkiksi se, että romanttisen pikkukylän hostelli-ilmoitus ei vastaakaan todellisuutta, ilmainen Wi-Fi on pelkkä vitsi, koska sitä ei ole tai se toimii, kun sitä huvittaa (meidän tapauksessamme ei ensimmäiseen kolmeen vuorokauteen). Onneksi en ollut työmatkalla koska silloin ei paljoa naurattaisi. Hotellihuoneiden kuvat eivät tietenkään aina vastaa todellisuutta ja ensialkuun matkasta väsynyt ja luksushotellista pikkuhökkeliin siirtynyt perhe voi hieman mököttää. Sitten netti ei toimi ja kukko laulaa hereille liian aikaisin ja tekisi mieli mennä kurkistamaan se pirulainen. Mutta puhutaan nyt vain wi-fistä. Tai siis siitä mitä elämä San Panchon pittoreskissä kylässä oli ilman sitä. Tämähän on hieman huvittavaa, ainakin täällä asuvan ihmisen näkökulmasta, koska he elelevät onnellisena ilman nettiäkin. Mutta tällaiselle puhelinaddiktille tämä oli kuulkaas kova paikka. Eli otsikko on SARKASMIA jossa on myös TOTUUTTA mukana. Tämmöistä itselleni kolmen vuorokauden wi-fittömyydestä seurasi:

1 Puhuimme toisillemme. Huomasin taas, että minullahan onkin aika mahtava perhe.
2. Olo oli vähemmän stressaantunut kun ei tarvinnut koko aikaa kytätä puhelinta ja sitä, mitä maailmassa tapahtuu.
3. En tiennyt mitä kello oli, koska katson kellon aina kännykästä. Sekin oli vapauttavaa.
4. Tunsin oikeasti olevani lomalla.
5. Luin pari hyvää kirjaa ja tein ristikoita.
6. Netissä surffaamani ajan käytin haahuiluun, kauniiden rakennusten ihailuun, kesyjen kyläkoirien silittelyyn ja meren aalloilla lillumiseen.
7. Olin läsnä ja hetkessä kun en räplännyt koko aikaa kännykkääni.

Eli summa summarum: kukaan ei kuollut ja aikaa jäi hetkessä olemiselle ja ympäristön havainnomiselle. Pakon sanelema ihmiskoe oli siis onnistunut. Mutta olin kyllä helpottunut, kun netti alkoi toimia, pakko myöntää.

Nyt meillä siis on jonkinlainen oikutteleva on-off wi-fi, mutta en ole varma onko se niin hyvä asia. Tuntuu turvalliselta tietää, mitä maailmassa tapahtuu, mutta samalla se netin näprääminen on aina pois jostain muusta, kuten yhteisestä ajasta. Hmm….

Tämä paikka on muuten IHANA. Kuulemma kuin Puerto Vallarta noin 50-60 vuotta sitten. Eli jos tulette tänne päin ja lennätte Puerto Vallartaan tai lähistölle, niin ottakaa taksi ja menkää Sauylitaan tai tänne San Franciscoon, eli espanjaksi San Panchon kylään. Näissä paikoissa on tunnelmaa, ei mitään luksusta, mutta surffareita, hyvää ruokaa, värejä, iloisia ihmisiä ja aitoa meksikolaista menoa. Mitä luulet, olisiko sinulla vaikeuksia pärjätä reissun päällä kolme päivää ilman wi-fiä? Olisiko helppo nakki vai tekisikö tiukkaa? Olisitko ihan zen vai hermoraunio? Olisi kiva kuulla vastauksia!

SP10.jpgSP13SP14SP3SP2

2 Comments

  1. joulukuu 29, 2018 / 11:28 am

    Ilman nettiä olisin varmaan aluksi ihan paniikissa, koska iskisi pelko, ettei saa tarvittavaa informaatiota mitä on maailmalla, kotimaassa ja läheisten elämässä menossa. Luulisin kuitenkin, että pakon edessä onnistuisi myös zen, kunhan vaan ensin saisi mielen rauhoitettua zen-vireeseen, heh;) Minusta on kuitenkin aika utopistista, että ilman hyvin toimivaa nettiä voisi pärjätä pidemmän päälle, ei ainakaan missään vähänkin urbaanimmassa ympäristössä, ja toisaalta, kyllähän erämaaolosuhteissakin tarvitaan tietoliikenneyhteyksiä ihan oman turvallisuudenkin takia.
    Ihanan tunnelmallisia kuvia ja värisävyt ovat aivan huikeita. Tuo turkoosi on mielettömän upea<3

  2. Mia Malmi
    Kirjoittaja
    joulukuu 30, 2018 / 5:52 pm

    Joo, kyllä se niin on, että ilman nettiä on pidemmän päälle vaikea pärjätä nykymaailmassa. Ennen oli toisin, mutta se olikin silloin. Saavutetuista eduista on vaikeampi luopua. Ihanaa uutta vuotta sulle Sari! Muistan kyllä sen harmauden, mistä lähdin, joten imen tätä väriä ja lämpöä nyt varastoon!

Arvostan suuresti kommenttiasi!