Pullo Cavaa ja aurinkoa – miten sinä aiot viettää vanhuutesi?

Täydellinen vinkki tähän säähän: Mennä Helsingin Kaupunginteatteriin katsomaan unelmista, auringosta ja ystävyydestä kudottua tarinaa. Itselläni oli mukana mitä parhainta teatteriseuraa, nimittäin Aira ja hänen pojanpoikansa ex-vaimo.  Näytelmää kannattaa mennä katsomaan naisporukalla tai huumorintajuisten ystävien kanssa. Helena Anttosen kirjoittaman näytelmän alkuasetelma on kiehtova: Neljän ystävättären taidepiiri tekee joka vuosi yhteisen matkan jonnekin kohteeseen, jossa nautitaan yhdessäolosta ja taiteesta. Aiemmin on käyty mm. Pariisissa ja Saarenmaalla, nyt kymmenennellä matkalla on vuorossa Santa Catarinan keramiikkakylä Algarvessa, Portugalissa.

Kuvat: Helsingin Kaupunginteatteri/Komedianäyttämö Arena.

Cava40-1600x1067

Ystävykset uneksivat siis yhteisestä, boheemista vanhainkodista, jossa he saisivat lopulta olla ja tehdä mitä haluavat. Kuinka sopuisan nelikon pelisääntöjen, säästöjen ja perhesuhteiden käy, kun portugalilaisesta keramiikkakylästä löytyy täydellinen talo – se toiveiden taiteilijakoti, jossa he voisivat viettää yksilöllisen ja yhteisöllisen vanhuuden?

Yksi naisista, Heidi Heralan näyttelemä Inka, on matkustanut edellä ja päättänyt muuttaa puheet ”siskojen” yhteisestä vanhuudesta teoiksi ja ostanut vanhan ateljeen heille. Osto tulee muille täytenä yllätyksenä. Kaunis ajatus, mutta ongelman muodostaa rahoitus. Kaikki ovat pienipalkkaisia naisia, eikä avioerojen, pätkätöiden, leskeyden tai lapsien avustamisen jälkeen kenelläkään ole tarvittavia summia valmiina pankkitilillä.
Hätä keinot keksii ja rahoitukseen löytyy yllättävä apu taiteen saralta.

Cava38-1600x1067

Näytelmässä oli myös pari hauskaa mieshahmoa, joita ansiokkaasti esitti Sauli Suonpää.

Aihe on kutkuttava ja tällaiselle keski-ikäiselle ajankohtainen. Onhan eläkevuosiin vielä matkaa, mutta loppujen lopuksi ei niin kovin kauaa. Aika nimittäin menee nopeasti. Olisihan se ihanaa viettää vanhuus lämpimässä joko hyvien ystävien tai puolison /perheen kanssa mielummin kuin vaipoissa hoivakodissa tai kotihoidossa laimeaa lientä litkien. Me olemme mieheni kanssa päättäneet viettää eläkepäivämme palmujen alla, jos siis pysymme terveinä ja ylipäänsä näemme ne eläkepäivät. Mikään ei ole elämässä niin varmaa kuin epävarma. emme aihetta tietenkään aktiivisesti ajattele, mutta sellaisen henkisen periaatepäätöksen olemme tehneet.

Cava32-1600x1067

Tässä tanssitaan portugalilaisen Fadon tahtiin.

Näytelmä pisti siis naurun ohella ajattelemaan vääjämättömästi lähestyvää päätepistettä ja sitä, miten elämänsä haluaa ennen sitä viettää. Ottaako elämästä ilon irti ja toteuttaako haaveitaan vai suorittaako elämää ja paahtaako tukka putkella hautaan saakka. Noin niinkuin kärjistetysti. Kepeä näytelmä piti sisällään suuria teemoja ja kysymyksiä ja sai nauramaan ihmisyydelle, vanhuudelle, naiseudelle ja kaikelle kipeällekin. Samaistumispintaa siis varsin naisvoittoiselle yleisölle löytyi runsaasti ja katsomosta kuuluikin jatkuvasti jostain kohtaa vapautunut naurunremakka. Itsekin aika kriittisenä huomasin nauravani paikka paikoin jopa ääneen. Toisaalta paikoin roisi huumori v-sanoineen ja hopeapimppeineen saattaa olla joillekin jopa liikaa. Naishahmot olivat myös melkoisia karikatyyrejä, eivätkä kovin moniulotteisia, joka toki tällaisen kreisikomedian luonteeseen sopiikin.

Näytelmän salaisuus on toimivassa, oivaltavassa ja tässä ajassa liikkuvassa käsikirjoituksessa sekä loistavissa konkarikomedienneissa, joita ovat Eija Vilpas, Aino Seppo, Heidi Herala ja Jaana Saarinen.  Kaikki pistävät itsensä likoon 100-prosenttisesti ja saavat yleisön rakastumaan itseensä ja hahmoonsa. Näytelmän kesto on juuri sopiva 2h 10 minuuttia väliakoineen ja ulos räntäsateeseen kävelee hymy huulillaan. Liput tähän kaamoksen piristysruiskeeseen löydät täältä.

Cava2-1600x1067

Pääosanelikko on kypsässä iässä, mutta virtaa riittää.

Cava34-1600x1067

Käsikirjoitus on hulvaton.

Jos näytelmästä tekisi Hollywood-version, haluaisin nähdä mukana lemppareitani, kuten vaikkapa Meryl Streepin, Sally Fieldin Susan Sarandonin ja Frances McDormandin. Eli tykkäsin! Parasta viihdettä tällaiseen harmaaseen joulukuun iltaan. Menkää katsomaan, jollette ole olleet vielä. Esityksiä on enää ensi viikolla, joten vielä ehtii 4 esitykseen!!! Viimeinen esitys on ensi viikolla lauantaina 15.12. Heidi Herala ja Aino Seppo muuten näyttelevät seuraavaksi  Kirsikkatarhassa, jonka ensi-ilta on 28.2. Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Eija Vilpas on mukana Arena-näyttämön Comeback-uutuusfarssissa, jonka enska on 24.1. 2019.  Ihanaa viikonloppua kaikille!

*lippu saatu pressilippuna.

 

 

2 Comments

  1. joulukuu 9, 2018 / 3:47 am

    Naisenergiaa sisältävät näytelmät on aina mun makuun;) Tätä näytelmä on valitettavasti jääänyt kokematta. Mainoksia olen nähnyt, mutta sitten taas unohtuu koko juttu. Harmi, että lysti loppuu, koska en nyt enää millään ehdi. Mulla on haaveissa viettää eläkepäivät jossain valoisammassa paikassa kuin tämä peräpohjola, ainakin talvet, koska pimeys on niin mieltä mataloittava ajanjakso, että meinaa jo pysyvästi lannistua… no, onneksi ei sentään;) Kevättä odotellessa<3

    • Mia Malmi
      Kirjoittaja
      joulukuu 9, 2018 / 9:23 am

      Joo, tämä kaamos on vuosi vuodelta sietämättömämpi. Mekin karkaamme yleensä joululomilla valoon ja lämpöön. Tänä vuonna vuorossa Meksiko. Ja eläkepäivät tulemme aika varmasti viettämään Espanjan auringon alla. 🙂 Lämpöisää joulun aikaa sulle ja perheelle! <3

Vastaa