Tällainen on keskustakirjasto Oodi!

Lapsuuteni onnellisimmat muistot sijoittuvat kirjastoon. Pienenä oli todella jännittävää nousta raput ja astua sisään Kallion Kirjaston juhlallisista puuovista. Saatoin viettää holvimaisten kaarikäytävien alla tuntikausia haahuillen ja jännittäviä kirjoja selaillen. Joskus etsin tiettyä kirjaa ja toisinaan Äitini valoi minuun rakkauden kirjoihin ja lukemiseen. Hän luki minulle paljon ja opin itsekin lukemaan jo reilusti alle kouluikäisenä. Kotiin kannoin kirjoja kilokaupalla. Ahmin lähes kaikki lastenkirjat, nuorten sarjat, klassikot ja uutuudet. Oli parasta imeä keuhkoihin kirjaston hieman ummehtunutta, mutta ah niin huumaavaa kirjojen tuoksua. Se oli maailman paras tuoksu.

Lapsuuteni haaveammatteja oli kaksi ja ne kirjasin juhlallisesti kaikkiin päiväkirjoihin ja ystäväkirjoihin. Oopperalaulaja ja kirjailija. Ensimmäiseen eivät sitten lopulta into ja rahkeet riittäneet. Poplevyn tein, mutta se siitä. Kirjailija minusta tuli, toimittajuuden lisäksi.

Kirjat olivat ensirakkauteni. Olin himolukija, runotyttö. Luin kaikki tyttökirjat kannesta kanteen ja moneen kertaan. Samaistuin orpotyttö Uudenkuun Emiliaan ja hänen kokemiinsa ulkopuolisuuden tunteisiin.  En muuten löytänyt yhtään lasten- tai nuortenkirjaa ruskeille tytöille, onko niitä vieläkään? Suomalainen kirjallisuuskenttä on vieläkin pocin suhteen lapsenkengissä. Onneksi on Koko Hubara ja Ruskeat Tytöt Media.

Meillä järjestettiin ala-asteella lukukilpailu: Kuka luokalta lukisi kuukaudessa eniten kirjoja? Kaikista kirjoista piti kirjoittaa lyhyt kuvaus soikealle paperille ja noista paperinpaloista tehtiin pitkä lukumato, joka kiersi luokan seinällä. Otin kilpailun tosissani. En tehnyt muuta kuin luin luin ja luin. Kilpailuviettini yhdistettynä lukemishimooni oli tappava yhdistelmä. Voitin kirkkaasti. Luin kuukaudessa 40 kirjaa, eli jonain päivinä jopa pari kirjaa. Palkinnoksi sain…yllätys yllätys… kirjan.

Kirjastot ovat tärkeitä. Farenheit 451 dystopiassa kirjat ovat kiellettyjä ja siksi se tarina on todella pelottava. Ajattele, jos kirjat ja kirjastot nyt kiellettäisiin?! Kirjasto on kansalaisten peruspalvelu. Se on peruspalvelu aivan kuten opetus tai terveydenhoito. Me asioimme kirjastossa, lainaamme kasan jännitys- tai rakkausromaaneja, emmekä juuri mieti enempää, miten tällainen on ylipäätään mahdollista. Me olemme tottuneet, että nurkan takana on kirjasto, josta voimme halutessamme hakea kotiin lukemista tai selata vaikka päivän lehdet. Kirjastoissa tehtävällä työllä taataan, että kansalaisilla pysyvät ne kulttuurin peruspalvelut, jotka tekevät jokapäiväisestä arjestamme hieman rikkaamman, ovat osa perusopetustamme ja edesauttavat hyvinvointiamme sekä ennaltaehkäisevät monia sosiaalisia ongelmia. Kirjaston merkitys ei ole siis vain kirjojen lainaaminen: kirjaston merkitys kulttuurisen pääoman synnyttäjänä ja alueellisen sivistyksen ja perinteen vaalijana on kiistaton.

Oodi vie palvelun vielä astetta pidemmälle. Se on sanalla sanoen upea. Aktiiviset yleisötilat ja suuret tapahtumatilat, kuten elokuvateatteri ja monitoimisali, ovat heti vastassa ensimmäisessä kerroksessa. Toinen kerros on työskentelyn, tekemällä oppimisen, vuorovaikutuksen ja yhdessäolon paikka, jossa sijaitsevat studiot, pelitilat, kaupunkiverstas, oppismistilat, työ- ja neuvotteluhuoneet sekä ryhmätilat.
Ylimmästä kerroksesta löytyy tilaa rentoutumiseen ja rauhoittumiseen. Pilvimäisen katon alla voi karata arjen kiireiltä, kahvitella ja ihailla maisemia Kansalaisparvekkeelta. Tässä kerroksessa on eniten perinteisen kirjaston elementtejä. Kolmannessa kerroksessa sijaitsee myös Lasten maailma.  Jokaisessa kerroksessa on myös kahvila.

Oodin kokoelmassa on satatuhatta kirjaa, lehteä, peliä, elokuvaa ja muuta lainattavaa aineistoa. Suurin osa odottaa jo varastossa valmiina. Yksi kolmasosa niteistä on hankittu varta vasten Oodia varten, yksi kolmasosa on lähetetty Oodiin muista kirjastoista ja loput tulevat Kirjasto 10:stä, jonka toiminta päättyi syyskuun lopussa. Oodin kokoelmassa painottuvat suomalainen kirjallisuus ja kulttuuri sekä erilaiseen tekemiseen ja harrastamiseen liittyvät tietokirjat. Myös arkkitehtuuria käsitteleviä teoksia on runsaasti. Kaikista Oodin kirjoista noin puolet on tieto- ja puolet kaunokirjallisuutta.

Akustiikka oli  miellyttävä ja rauhallisia soppeja lukemiseen ja häiriöttömään työskentelyyn löytyy runsaasti. Esteettömyyteen on panostettu ja opaskoirat ovat myös tervetulleita. Jos pelkää ruuhkia näin avajaispäivinä, niin voin lohduttaa, että Oodi on niin iso, että sinne kyllä mahtuu porukkaa. Nyt perjantai-iltana siellä oli vilkas meno, mutta koska tosiaan pinta-alaa on, ei tuntunut, että tungosta olisi ollut, hyvin mahtui ja sai rauhassa kuljeksia hyllyjen välillä. Erittäin miellyttävä kokemus, juuri sellainen kansalaisten olohuone, joksi paikka on suunniteltukin. Oodi on arkisin auki 08-22 ja viikonloppuisin 10-20. Sain myös uuden kirjastokortin, ensimmäisen viiteen vuoteen. Hyvä Suomi!  Kaikki tiedot Oodista löydät täältä.

Oodi_Helsinki_Central_Library_press4_photo_Andrey-Shadrin

Oodissa on painettujen kirjojen ja lehtien lisäksi äänikirjoja, nuotteja, elokuvia, pelejä, karttoja ja multimediaa. Varsinkin lapsille on paljon elokuvia ja lautapelejä. Pelejä voi lainata tai niitä voi pelailla porukalla Oodin eri sopukoissa tai vaikka elävien puiden alla kolmannessa kerroksessa. Kuva: Tuomas Uusheimo

Oodi_Helsinki_Central_Library_press1_photo_Tuomas-Uusheimo

Oodissa on lukuisia erilaisia luku-ja työskentelytiloja. Tämä on rennoimmasta päästä. Kuva: Tuomas Uusiheimo.

Oodi_Helsinki_Third_Floor_Reading_Room3_photo_Tuomas_Uusheimo

Hyllyjen välissä on avaruutta ja ikkunan edessä olevilta tuoleilta aukeaa maisema Kansalaistorille. Kuva: Tuomas Uusheimo.

Oodi_Helsinki_Central_Library_press8_photo_Andrey-Shadrin

Lapsille on satuhetkiä ja muutakin ohjelmaa. Kuva: Andrey Shadrin.

Oodi_Helsinki_Central_Library_press12_photo_Tuomas-Uusheimo

Oodi on kansalaisten olohuone. Kuva: Tuomas Uusheimo.

Oodi_Helsinki_Third_Floor_Reading_Room1_photo_Tuomas_Uusheimo

Oodi avattiin itsenäisyyspäivänä juhlallisin menoin. Kuva: Tuomas Uusheimo.

Oodi_Helsinki_skyview_photo_Tuomas_Uusheimo

Onhan tuo upea maamerkki. Kuva: Tuomas Uusheimo.

4 Comments

  1. joulukuu 9, 2018 / 9:45 am

    Upean näköinen kirjasto! Kyllä tuolla viihtyy. Itseäni kiinnostaa aina käsityölehtivalikoimat 😀

  2. Hymyillään blogi
    joulukuu 10, 2018 / 9:54 am

    Onpa tyylikäs ja avaran näköstä . Täytyykin joskus piipahtaa tuolla. Kiitos vinkistä!

  3. joulukuu 11, 2018 / 5:46 am

    Tyylikkään näköinen kirjasto, täytyy käydä piipahtamassa seuraavalla Helsingin reissulla 🙂

Vastaa