Mitä minulle kuuluu nyt? (hyvät ja huonot uutiset)

Olen saanut niin paljon huolestuneita kyselyitä voinnistani(voi te ihanat), että ajattelin pistää vähän päivitystä siitä, missä mennään nyt.

Tällä viikolla minulla todettiin vaikea uniapnea. Olen lykännyt tutkimuksiin menoa, koska pelkäsin nukkua sen tutkimushärvelin kanssa, ihan turhaan muuten. Kyllä sen tutkimuslaitteen kanssa pystyy yhden yön nukkumaan, vaikka happiviikset kutittelevatkin ikävästi ja laite saattaa painaa kääntyillessä. Laite mittaa siis muun muassa unenaikaisia hengityskatkoksia, veren happipitoisuutta ja sydämen syketaajuutta.

Diagnoosini selittää paljon. Se selittää, miksi kanssani nukkuvat joutuvat käyttämään korvatulppia, miksi olen päivisin usein väsynyt ja tuntuu, ettei mikään uni riitä. Muistikatkoksia, äryneisyyttä, päänsärkyä… lähimuisti pätkii, unohtelen alvariinsa nimiä ja menen usein aivosumussa.

Uniapnea hoitamattomana voi muuten olla hengenvaarallinen. Se lisää moninkertaisesti sydän – ja verisuonitautien sekä kakkostyypin diabeteksen riskiä. Todella moni suomalainen kärsii vaivasta tietämättään, joten jos sellaista epäilee, niin se kannattaa ehdottomasti tutkituttaa. Menet vain vaikka terveyskeskuslääkärille, joka määrää sinulle tutkimukset.
Täältä voit lukea lisää uniapneasta, jos aihe kiinnostaa.

Nyt odotan jatkotoimenpiteita, eli lokakuussa olen menossa keuhkolääkärille allergiasairaalaan. Hoitovaihtoehtoja onneksi löytyy. Ensimmäinen on painonpudotus…mutta sekään ei takaa, että apnea sillä olisi selätetty. Lievään apneaan se voi auttaa, mutta ei keskivaikeaan tai vaikeaan. Joiltakin kuulemma leikataan nielurisat, mutta yleisin hoitomuoto on sellainen ylipainehengityslaite, jonka minäkin luultavasti saan, ja jonka kanssa pitää sitten jatkossa opetella nukkumaan. Terveelliset elämäntavat, alkoholin ja tupakoinnin vähentäminen(en polta ja alkoholiakin käytän kohtuudella) auttavat myös. Vaiva on yleisin keski-iässä ja vaihdevuosien jälkeen. Menenkin seuraavaksi mittauttamaan vaihdevuosihormonit samalla, kun katsotaan kilpirauhasarvot sun muut(kilpirauhaseni on poistettu v.2011.)

On tämä vanheneminen vaan mukavaa, eikö?

Tässäkin on yksi syy lisää pitää itsestään parempaa huolta jatkossa. Kannustan kaikkia, jotka nukkuvat huonosti, tai saavat kuulla kuorsaavansa kovaäänisesti, menemään tutkimuksiin. Parhaillaan se voi parantaa elämänlaatua merkittävästi ja pelastaa esim. diabetekselta, sydänkohtaukselta tai muilta sydän- ja verisuonisairauksilta.

Sitten hyvääkin. Kirjaprojektini etenee hitaasti, mutta varmasti. Kirja näkee päivänvalon keväällä/kesällä 2020, enkä ikävä kyllä vieläkään saa kertoa siitä enempää, mutta siitä tulee hyvä ja positiivinen juttu. Se ja toimittajantyöni ovat valopilkkujani tänä syksynä.

Sain myös tällä viikolla meiliä vanhalta kustantamolta, että 10 vuoden takaiset rojaltit kirjasta ovat jääneet maksamatta. No, minä vähän ihmettelinkin, että eikö siitä mitään palkkaa saanut, mutta parempi siis myöhään kun ei milloinkaan ja pienehkö, mutta ilahduttava summa tulee todellakin tarpeeseen. Kirja-alalla ennakot ovat muuten tärkeitä, kannattaa neuvotella ne ajoissa, ettei sitten ole noiden rojaltien varassa.

Minulla on ihana perhe ja ystäviä, se on elämän tärkein juttu edelleen. Teissä blogikollegoissakin on niin mahtavia tyyppejä, että todella toivon, että kun taas jossain kohdataan, niin jutellaan ja ollaan ihmisiä toisillemme, oli meillä sitten blogeja tai ei.

Elämää pitää elää eteenpäin, virheistä oppia ja jatkaa matkaa.

Te uskolliset lukijat olette puhdasta kultaa ja koko jutun suola. Miksi selitellä itseään sellaisille, jotka eivät sinusta mitään hyvää halua uskoa kuitenkaan. Selittää mieluummin niille, jotka hyväksyvät sinut virheineen, kaikkineen. Keskeneräisenä.

Elämä jatkuu myrskyn jälkeen. Kaikesta selviää. Uskokaa pois, olen siitä elävä esimerkki. Hymyillään, kun tavataan.

Ps. Onko täällä muita uniapneapotilaita, olisi kiva kuulla kokemuksianne joko kommenteissa tai privana.

Share:

2 Comments

  1. syyskuu 21, 2019 / 8:23 am

    Loistavaa Mia, että ikävä uniapnea etenee kohti hoitoa. Minulla todettiin vaikea asentoriippumaton uniapnea jo useampi vuosi sitten – pahimmillaan 47 hengityskatkosta tunnissa – mutten ottanut asiaa ihan tosissaan. Diagnoosi tuli vähän puun takaa, kun tällainen sairaus ei ollut tullut mieleenkään. En ottanut cpap-laitetta.
    Sairausepäilyn selvitys alkoi monen asian takia, kun työpaikkalääkäri totesi että luultavasti kaikki liittyy samaan asiaan. Migreeni monta päivää viikossa, aamupäivän päänsärky, huonomuistisuus, jatkuva väsymys, pahoinvointi, lievästi kohonnut kolesteroli, usein koholla ollut verenpaine ja ylipaino jota ei tuntunut saavan laskemaan millään. Sairaus sekoittaa sokeriaineenvaihdunnan eikä kroppa pääse riittävään lepotilaan. Ja tietysti katkonaiset yöunet, hengityskatkot, korahtelut ja aamuyön kuorsaukset.
    Vasta kun olin tarpeeksi lukenut asioista, menin uudelleen lääkäriin ja diagnoosin vanhettua alkoi tutkimukset uudelleen: keuhkojen testaus, yötutkimus laitteen kanssa, verikokeet ja useampi käynti terveydenhoitajalla ja lääkärillä. Aikaa kului noin 10 kk ja nyt minulla on yölaite. Vielä on suuria vaikeuksia löytää oikea maski ja tottua hengittelyyn, koska poskionteloni eivät ilmastoi riittävästi. Mutta katkokset on laskeneet noin yhteen per tunti! Tavoite on 0–5. Lapseni ja puolisoni ovat onnellisia puolestani.
    Tsemppiä Mia ja kaikki te, jotka tämän sairauden kanssa painiskelette ❤️

    • malmimia
      Kirjoittaja
      syyskuu 21, 2019 / 8:38 am

      Kiitos tästä, Arja! Huh, 47 hengityskatkosta tunnissa, eikä edes asennonvaihto auta. Voin vain kuvitella, miten väsynyt olet ollut ja kaikki nuo muut oireet, jotka luettelit, huh. Tuo sokeriaineenvaihdunnan heittely siis selittää sen, miksi uniapnea ja diabetes kulkevat usein käsi kädessä. Ja ihan mielettömän ihana kuulla, että tuon laitteen kanssa katkokset ovat vähentyneet noin merkittävästi, tai ovat lähes kokonaan poissa. Mahtavaa siis, että hoito löytyi, vaikka maskin kanssa onkin vielä säätämistä. Itseäni pelottaa, totunko siihen koskaan, jos sellaisen siis saan. Pakko kai siihen on tottua. Perheesi on varmasti ikionnellisia puolestasi ja niin tulee minunkin perheeni olemaan, jos saan avun. Tuo maski ilmeisesti sopii 2:lle ihmiselle kolmesta, näin olen kuullut. Mitenköhän ne loput hoidetaan? Ihanaa syksyn jatkoa, Arja! <3

Arvostan suuresti kommenttiasi!