Joulukuun kuulumisia ja kokemuksia C-Pap-laitteesta

Täällä taas huhuilen. En siis ole kadonnut minnekään, vaan kerron vaihteeksi kuulumisiani täällä bloginkin puolella. Samalla haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa itsenäisyyspäivää ja rentoa pitkää viikonloppua, niille, ketkä siis eivät huomenna ole työtehtävissä esim. Linnassa…

En jaksa uskoa, että on jo itsenäisyyspäivän aatto. Niin nopeasti tämäkin vuosi on taas vierähtänyt monine iloineen ja suruineen. On ollut aikamoinen vuosi – hyvässä ja pahassa. Siksi odotankin jo innolla ensi vuotta. Toivon, että siitä tulee parempi, vaikka toki paljon hyviäkin asioita on tänä vuonna tapahtunut. Ehdottomasti plussan puolelle jäädään ja asenne ratkaisee. Millainen vuosi sulla on ollut?

Eräs merkittävä parannus omaan arkeen on ollut se, että menin vihdoin unitutkimuksiin ja sain ounastelemani uniapneadiagnoosin. Tyttären sanoin: Jos sinulla ei ole sitä, niin ei kellään. Oikeassa oli. Oireitani olivat muun muassa katkonaiset yöt, voimakas kuorsaus, aamuinen päänsärky ja päiväväsymys.

Odottelun jälkeen sain sen C-pap-laitteen ja luulin, että homma on sillä selvä. No, eipä ole. En ole oppinut nukkumaan laitteen kanssa ja heräänkin joka yö ja revin sen pois naamaltani, että voin nukkua loppuyön edes jotenkin. On parempia öitä, mutta suurin osa vain pari tuntia laitteen kanssa. En nyt halua tästä mitään valitusvirttä, mutta tiedoksi, että jos itse olet samassa tilanteessa, niin kannattaa liittyä FB:ssä Uniapneetikot-ryhmään, jossa saa paljon vertaistukea ja vinkkejä. Lähipiirissäni on myös saman diagnoosin omaavia henkilöitä, joille suuri kiitos avusta ja tuesta. Jokaisen pitää totutella laitteeseen itse ja se ottaa aikansa. Kaikki eivät laitteesta edes apua saa, toisille sopii nenämaski ja toisille kokomaski, jne. Onneksi on apua tähän kavalaan tautiin, vaikkei sen avun käyttöönotto olekaan ihan läpihuutojuttu. Täältä löydät ajankohtaista tietoa aiheesta.

Yhden kokonaisen yön olen toistaiseksi nukkunut C-Papilla. Unilääkkeen kanssa. Lääkäri sanoi, että totutellessa saa käyttää satunnaisesti unilääkettä. En kyllä usko, että se on kovin hyvä suunta. Siis jollen osaa nukkua tuon härvelin kanssa ilman. Noh, annetaan sille aikaa.

Sain siis laitteen kuukausi sitten ja ensimmäiset yöt olivat kauheimpia. Itkua tihrustellen tulin sen kanssa kotiin. Se painoi kasvoja ja toisaalta, jollei se ollut tarpeeksi kireällä, niin se vuosi, eikä toiminut. Samojen ongelmien kanssa kamppailee edelleen, pumpulit ovat käytössä ja nenän korkeimmassa kohdassa punainen kestopainauma. Enkä laita tähän kuvaa maski päällä, säästän teidät siltä näyltä.

Toivottavasti nuo maskit kehittyisivät kayttömukavuudeltaan, niin ettei hoitoa tarvitsisi keskeyttää sen takia. Aluksi ristin sen helvetinkoneeksi ja teki mieli heittää se seinään. Tuntemukset olivat lähinnä klaustrofobisia. Mieti itse, miltä tuntuu kasvoilla tuollainen happinaamari, joka hengittää puolestasi sisään ja ulos….nyt alan jo tottua, mutta edelleen siis herään joka yö sen puhallukseen. Toivoa antavat kanssakärsijöiden kokemukset, monet ovat tottuneet laitteeseen vasta kuukausien harjoituksen jälkeen. Mutta siis jatketaan harjoituksia.

Ja happea on toki mukava saada aivoihin ja sydämeen saakka. Näen laitteeen käyttöraportista kuinka monta tuntia se on puhkunut minäkin yönä. Yhtenä yönä siinä luki viimein 9 tuntia. Mutta unilääkkeen kanssa siis. Muuten käyttö on ollut max 4 h yö. Yleensä vähemmän. Laitetta etäseurataan Uniapneapolikinikalta käsin ja seuraava aikani sinne on helmikuussa.

Jotkut tottuvat siis siihen heti, toisilla menee kuukausia, jopa vuosia. Ja on niitäkin, joille se ei yksinkertaisesti Annan siis itselleni aikaa ja matkoille otan tuon myös mukaan, koska en halua kuolla ihan vielä happikatkokseen.

Joulukuun valopilkkuja ovat lukuisat mukavat tapahtumat sekä Otavalta saamani apuraha lasten- ja nuortenkirjaani varten. Kyseessä on sydämen projekti, joten tuntuu erityisen hienolta, että sitä kustantajan puolelta tuetaan. Siitä lisää ihan pian, kunhan saan siitä luvan puhua.

Skool elämälle!
Tämä Oasis-mekko löytyy täältä.

Eipä sitten muuta kuin onnellista joulun odotusta kaikille. Tässä vielä vahva kirjasuositus. Greta Thunbergin perheen tarina hänen äitinsä kertomana. Kosketti todella paljon aiheellaan ja ajankohtaisuudellaan.

Välitilinpäätöksenä tälle vuodelle voisin todeta, että tämä on ollut opetusten vuosi ja vahingoista viisastuneena astun vuoteen 2020. Ihanaa itsenäisyyspäivää vielä kerran. Onnea 102-vuotiaalle Suomelle!

Arvostan suuresti kommenttiasi!